näyttelijä vapaalla - vapautunut näyttelijä

Höpöhommia

2012-01-23T11:33:00.001+02:00

Otin kuvan
Itsestäni
Painoin lasin pintaa
Muutin muotoa

2011-08-26T14:21:00.000+03:00

Olin kaksi vuotta virkavapaalla ja 1.8. alkaen, eli vajaan kuukauden ajan täysin vapaa yrittäjä. Kolmas vuosi yrittäjänä on alkamassa.

Eli kyllä, siivet tuntuvat kantavan.
Jostain yrittäjien sivuilta luin "kuolemanlaakson ylittäneistä" yrittäjistä, joiden firma on pystyssä ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen. Heille oli oma aamiaistapaaminen tai jotain muuta vastaavaa. Tässä sitä mennään kovaa vauhtia yli kuolemanlaakson siis! Kohti aamiaista :)

Yrittäjän on otettava vastuu omasta jaksamisestaan. Varsinkin luovan alaan yrittäjän kun lähes kaikki pääoma kulkee koko ajan omassa päässä mukana. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja jos tärkeiden asioiden kärkikahinoissa on se työ, niin silloin on huolehdittava siitä, että sitä jaksaa tehdä. Ja jaksaakseen tehdä työtä on sitä oltava välillä tekemättä!

Muuten voi koska vain tuuli kääntyä ja ajaa liitäjän kuoleman laakson päälle odottamaan viimeistä iskua tai parempia tuulia.

Aaro

Book of faces

2011-01-08T17:47:00.000+02:00

Tämä on tätä sosiaalista mediaa :)

Olen ollut facebookissa ihmisenä kai reilun vuoden mukana. Teatterikoneella on oma fb-sivunsa, Teatterikoneen proggiksista ainakin Ronja ryövärintytär ja Forumin nuoret on omilla sivuillaan mukana kuviossa. Aaronmeidenillä on oma artistisivu ja tänään perustin artistisivun trubaduuriminälleni: Aaro. Lisäksi minulla on yksi profiili peitenimellä.

Youtubeen on tullut laitettua joitain pätkiä. Sanakone blogia on pidetty vuodesta 2007. Twitter on käytössä ja sen päivitykset näkyvät teatterikoneen nettisivuilla Teatterikärpäsen kommentteina. Ja menevätköhän Mikserissä olevat musatkin jollain tavalla tuolle suurelle yhteiselle sosiaalisen median tontille?

Välillä mietin, että pitäisi varata aikaa sisällöntuottamiselle kun kanavia on niin paljon. Usein tietenkin fb ja twitter vinkkaavat nettisivuille tulevien ohjelmien pariin. Eli käytännössä sisältö ei ole, ainakaan meillä, ainakaan toistaiseksi, tweeteissä tai päivityksissä vaan toivon mukaan esityksissä, joita teemme. Blogi on keino avata ikkunaa niiden prosesseihin ja siinä samalla prosessoida niitä itsekin.

Tämän blogin aloitin silloin kun jäin virkavapaalle kaupunginteatterilta. Tarkoitukseni oli päivittää aktiivisesti millaista on freelancenäyttelijän arki ja työkuviot Jyväskylässä. Sen verran aktiivista on arki- ja työelämä vapaanakin ollut, että irtisanouduin toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta voidakseni jatkaa omia töitäni vapaana yrittäjänä.

Tässä sitä nyt yritetään.

Tämä blogihan on sitä sosiaalista mediaa. Mahdollisuus jakaa valittu näkökulma omasta elämästään.

Keikkaa pukkaa

2011-01-08T17:11:00.000+02:00

Kymmenen vuotta sitten, vuonna yksi ja kaksi, aloitin keikkailun. Olin esiintynyt jo aiemminkin, mutta kakkoskurssilla Teakissa heitin keikan ´Kuka voittaa, kuka elää saa ja kuka haudataan`. Siitä alkoi yksi polku, jota olen seurannut. Helsingissä asuessa keikkoja oli silloin tällöin. Yleensä yksi keikka johti seuraavaan. Kunnes tuli keikka joka lopetti kaiken.

Noh, "lopetti kaiken" on liioittelua, mutta keikka jonka jälkeen ei enää tehnyt mieli keikkailla. Näyttelin silloin Teatteri Jurkassa ja esityksen jälkeen menin seiskan pysäkille odottamaan koffin raitiovaunua, nousin kyytiin kitarani kanssa ja yritin soittaa ja laulaa kuulutusmikrofoniin joka ei ollut telineessä vaan pöydän reunalla. Polttariporukka oli kiertänyt jo hyvän aikaa raitiovaunureittejä oluen virratessa hanoista tuoppeihin ja kurkusta vatsaan. Vaunu heilui, minä heiluin, mikki heilui ja oli muutenkin huono, kitara ei kuulunut, juuri kukaan ei kuunnellut. Se oli siihenastisen uran jotakuinkin huonoin keikka. Koska kokemusta ei ollut kertynyt en saanut pettymystä käsiteltyä vaan lopetin.

Nyt on kulunut aikaa. Kokemusta on tullut lisää. Huonoja keikkojakin on tullut vastaan, mutta nykyään niistäkin selviää. Se on perspektiivistä kiinni. Minun kokemukseni ei myöskään ole ainoa mittari, joku on saattanut tykätäkin. Teatterin puolella opin joskus katsojana ollessani, ettei esityksen jälkeen kannata vähätellä omaa työtään. Katsoja tuntee itsensä tyhmäksi jos esiintyjä sanoo kehumaan tulleelle katsojalle, että "tänään oli paska ilta ja eilen oli hyvä yleisö ja meininki". Kannattaa ottaa kehut vastaan ja jos oikeasti kokee tehneensä työnsä alle omien kriteereiden niin ottaa opista vaarin.

jk. tuli ihan sellainen fiilis kirjoittaessa, että olen joskus ennenkin purkanut tuon raitiovaunukeikan traumoja jossain blogissa, mutta minkäs teet kun on vain tämä yksi elämä kerrallaan elettävänä niin siitähän sitä aiheensa poimii.

Työryhmä tekee ryhmätyötä!

2010-03-09T15:12:00.000+02:00

Aloitimme Tyynymies näytelmän harjoitukset Jyväskylän ylioppilasteatterilla. Olen lopultakin päässyt yyteelle näyttelemään!

Kun opiskelin Voionmaan kansanopistossa täysi-ikäistymiseni kynnyksellä ja hetken ylikin lähti osa kurssikavereistani Tampereen yyteelle. Itselleni sinne lähtö tuntui täysin mahdottomalta kun en ole mikään ylioppilas. Koko yytee terminä oli vieras ja omituinen. Ei meillä Imatralla sellaista ollut. Ylioppilaita saattoi ollakin. Siitäkään en ollut varma.

Teatterikorkeassa opiskellessa moni koulukavereista oli ollut jollain yyteellä ja mystisyyden verho vain tiheni. Nuorten tekijöiden rohkeaa kokeilunhaluista teatteria, kultuuri- tai muuten vain poliittisesti kantaa ottavaa näyttämötaidetta. Helsingin yyteellä kavin joskus jonkun jutun katsomassakin, mutta sinnekään ei tullut mieleen yrittää lähteä mukaan. En edelleenkään ollut ylioppilas ja opiskelin koulussa jossa minusta tulisi maisteri.

Mutta kun nyt olen ryhtynyt opiskelemaan tätä elämää niin enää en koe ristiriitaisena sitä, että olen yyteellä vaikken ylioppilas olekaan. Onhan se kuitenkin opiskelua tämä elämään opettelukin.

Ja Tyynymies on mainio teksti! Todella herkullista päästä työstämään sitä pienen työryhmän kanssa. Mahtavaa ylipäätään päästä pitkästä aikaa uuteen tilaan valmiin tekstin ja uusien vastanäyttelijöiden kanssa rakentamaan elävää teatteria yleisölle. Hyvää vaihtelua omille teksteille ja sooloprojekteille, joiden parissa olen saanut myös onnekseni huseerata.
Kun on työryhmä niin pääsee tekemään ryhmätyötä ja ryhmä on enemmän kuin osiensa summa.

Vapautunut näyttelijä

2009-12-11T14:17:00.000+02:00

Voin valehtelematta sanoa kaiken tekemäni liittyvän jollain tavoin Teatterikoneeseen. Kuten Marja Kolu päivän Keskisuomalaisessa toteaa: "Taiteilija ei ole koskaan työtön, se on aivan mieletön väite. Taiteilija ei ole vailla työtä, mutta vailla toimeentuloa hän kyllä voi olla."

Näyttelijän mieli on myös alituisesti työssä. (Laitosteatterissa kiinnitettynä oleva näyttelijä on fyysisestikin jatkuvasti työn parissa) Näyttelijäkin voi olla sisältöä tuottava itsenäinen taiteilija. Teatterin keinoin on mahdollista saada kosketus ihmisiin, saada heidät puhumaan ja ajattelemaan. Forumteatteri on oiva keino auttaa nuoria käsittelemään tärkeitä, joskus vaikeitakin aiheita. Ja teatterin keinoin on palkitsevaa ryhmäyttää yläasteikäisiä.

Jatkuva työn läsnäolo ei tarkoita jatkuvaa työn tekoa. Lepo on tärkeä osa elämää. Sinä aikana, kas vain, mieli tekee työtään. Unenkin aikana aivot ovat aktiiviset.

Vaikka kaikki elämässäni liittyykin teatteriin ja sitä kautta Teatterikoneeseen, aion silti jatkaa Sanakone-blogin lisäksi myös tätä väylää. Vapautta on tutkittava lisää.

PlanetAriAaro

2009-11-23T19:12:00.002+02:00

Arktisen upeeta leffafestarin klubilla launataina 21.11. heitti ensikeikkansa duo PlanetAriAaro. On se vaan kumma miten voi jännittää sillä tavalla kun silloin taas jännitti. Jännityksen nautinto ajoi minut aikoinaan teatterin lavalle ja nyt se jännitys on näköjään siirtynyt musakeikoille. Noh, parempi siellä kuin yleisissä sosiaalisissa tilanteissa, joissa se myös on ehtinyt vierailemaan :)
Keikka meni hyvin. Ainakaan meitä ei ajettu pois lavalta ja joku tuli joillain sanoilla kiittämäänkin.
Joillain, kuten: "kiitos. emmä kyllä pystyny yhtää kuuntelee mul on niin paljo kaikkee..."
Olemme Arin kanssa tehneet ohjelmaa ensi-iltajuhliin vaihtelevilla nimillä, mutta ehkä tämä on nyt se nimi, jolla voisimme tehdä vielä seuraavankin keikan. Sehän riittää kun tekee aina edellisen keikan jälkeen vielä ainakin seuraavan.

Sisälläni rullaa mato, jota ei tapeta viinalla. Sitä ruokitaan elämällä. Taidemato minun sisälläni rullaa. Se löytyy juutuupistakin...

Yksin

2009-10-29T21:57:00.003+02:00

Yksin tekeminen on vähän outoa.

Tein esityksen päivän lehti, johon sain apurahan tälle syksylle, yksin. Kirjoittaminen oli vielä ihan suht selkeää, mutta harjoittelu ja läpimenot yksin menivät välillä oudon puolelle. Tanssia nyt yksin sanomalehti kourassa appi-ukon asunnossa ja vielä markeeraten kun tilaa ei ole ja itselle ei ole selkeää millainen tanssi tulee olemaan.
Säveltäminen tähän produktioon oli upeaa. Ensimmäinen kerta kun istuu pianon äärellä kotona ja tuntee olevansa työn äärellä. Tekemässä sitä mihin on saanut rahoituksen. Sitä mitä rakastaa.
Toisaalta kun yksin tekee niin voi harjoituksissa ottaa vapauksia, joita ryhmässä tehdessä ei kehtaisi ottaa. Niistä ei sen enempää...

Mieli hajoaa?
Päivän lehti on käsikirjoitettu kokonaisuus. Lopussa esitetään laulu, johon on vuorovaikutukselliseti kerätty sanoja ja lauseita lapsilta. Luonnollisesti koko esitys tapahtuu vuorovaikutuksessa lasten kanssa.
Ensimmäisellä esitysviikolla oli viiden päivän aikana 9 esitystä. Lopussa oleva laulu perustuu improvisaatioon. Siinä on toistuva kertosäe ja loput laulusta on improvisaatiota lasten kertomien pohjalta. Jokaisen esityksen jälkeen jäi parin sanan fraasi laulusta pyörimään päähän todellisena korvamatona. Sama fraasi pyöri päässä aamusta iltaan muutaman päivän ajan. Illalla nukkumaan käydessä, yöllä vessaan herätessä, aamulla kun silmät aukesivat, aina sama fraasi pyöri mielessä. Ruokakaupassa käydessä piti välillä pysähtyä niille sijoillee kun tuntui, että nyt lähtee järki. Saman fraasin pyöriessä pinnalla oli ajatus sen alla kirkas; tämä ei ole paniikkikohtaus, tämä on nyt jotain muuta, tältäköhän se sitten tuntuu kun mieli hajoaa, mitenköhän ihmiset ovat kuvanneet hulluksi tulemistaan?
Perjantaina tai lauantaina tajusin lopulta mistä oli kyse. Mieli oli tehnyt töitä! Askarrellut keskeneräisen kimpussa. Jos olisin heti tajunnut sen olisin voinut tyytyväisenä todeta asian olevan, kuten on ja antaa mieleni tehdä rauhassa töitä sen sijaan, että pelkäsin sen olevan hajoamassa. Mieli yksinkertaisesti hioi valmiiksi erilaisia fraasimalleja improvisoinnin tarpeisiin, onko se sitten enää improvisaatiota on toinen kysymys.

Päivän lehteä on ilo esittää. Sen tekeminen on vakuuttanut minut entisestään siitä, että näyttelijän on hyvä kohdata ihmisiä. Kun näyttelijä on lavalla ja yleisö katsomossa heillä on yhteys ja mahdollisuus koskettaa toisiaan konvention mahdollistamin tavoin, mutta todellinen kohtaaminen tästä tavasta jää puuttumaan. Näyttelijän on elettävä elämää voidakseen heijastaa sitä työssään.

Sehän on ihminen. Se näyttelijä.

Yksi enskari takana

2009-10-19T16:45:00.002+03:00

Kaupunginteatteri tuottaa kuusi ensi-iltaa vuodessa täällä Jyväskylässä. Itselläni oli toinen ensi-ilta virkavapaalle jäämisen jälkeen. Tai ilta ja ilta... ensiesitys klo 10:30 Halssilan päiväkodissa. Päivän lehti ( voit lukea lisää osoitteesta www.paivanlehti.blogspot.com ) Sa nähdä montako enskaria tässä vielä ehtii...

Minulla oli mukana 50 lehteä ja tuli tunne, etteivät ne ehkä riitäkään. Sain lainata Halssilan pk:n kopiokonetta ja, mikä ihaninta!!! PAPERILEIKKURIA!!! Siinä vasta vehje joka kuuluisi joka kotiin! wiuh!swih!hwiu! -ja komiasti on paperia nipussa!

Enskarin kunniaksi ehdin pitämään PlanetAriAaron ensimmäiset treenit. Kyseessä on normaalia isompi kokoonpano meikäläiselle. Kahden miehen orkesteri joka soittaa ensikeikkansa ravintola Vakiopaineessa Arktisen upeeta -klubin ohjelmassa 21.11.
"Benjihyppy ihmiskunnan sieluun ilman köyttä" -Vai mitäköhän sitä tuli luvattua esittelytekstissä. Noh, katsotaan. ja kuunnellaan.

keikkaa pukkaa

2009-10-02T17:29:00.002+03:00

Onneksi on tullut erilaisia työtilaisuuksia vastaan tässä syksyn mittaan. Ilokseni voin todeta, että tammikuusta alkaen alkaa huolettomampi puolen vuoden jakso -ainakin rahan suhteen. Rahasta onkin tylsää joutua huolehtimaan. Näyttämötaidetoimikunta myönsi puoleksi vuodeksi taiteilija-apurahan, joten keväällä ei muuta kuin proggista pakettiin!
Syksy eletään armolla ja erinäisillä töillä. Sain parin hyvän mutkan kautta töitä Päiväharjun koulussa kehitysvammaisten lasten viikottaisen "musakerhon" vetäjänä. Aivan unelmahomma! Oppilaita on reilut kymmenen ja parin kerran jälkeen olen todella innoissani tästä. Musiikki on kuitenkin sieluni rakkaus ja kehitysvammaisuus on tuttua omasta perheestä niin tuntuu ihan, että näin tämän piti mennäkin! Eikä tätäkään työtä olisi ollut mahdollisuus ottaa jos päivästä toiseen kulkisi tuolla vakiduunissa.
Töitä piisaa ja osasta maksetaan rahaakin, mikäs tässä on elellessä.

sikamaisia unia

2009-09-16T13:01:00.002+03:00

Influenssan kouriin joutuminen on mielelle jännittävä matka.

Ensimmäisen vuorokauden unikuvat olivat tylsyydessään pakahduttavia. 5-10 minuutin unijaksojen ainoat kuvat olivat valkeasta huoneesta tai laatikosta, jossa ei ollut mitään. Korkeintaan laatikon mittasuhteet saattoivat vaihdella uniloogisesti. Kyljeltä selälle ja toiselle kyljelle jokaisen heräämisen jälkeen monta kertaa tunnissa hikoillen kuin pieni sika saunassa juotuaan sammiollisen sahtia. Vaatekertoja kuluin useita tämän 39 asteisen unisuunnistuksen aikana.

Seuraavien vuorokausien unikuvat olivatkin sitten täynnä toimintaa. Jatkuvaa toimintaa. Järjetöntä, eli täysin uniloogista, mutta hurjalla tahdilla etenevää, hengästyttävää menoa ja vaatteita kului edelleen. Mieleenjääneitä unihetkiä: yritän selostaa ulkomaalaiselle naiselle taitettavan liesituulettimen logiikkaa englanniksi kun kollegani syöksyy selkääni syömään sinne tuulettimesta tipahtaneita mausteiden muruja ja suolaa eikä suostu irrottamaan otettaan vaikka uhkaan tappavani hänet. Painimme ympäri keittiötä eikä kaveri irtoa selästäni millään.
Hiekasta syöksähtelee keskivartalolihavia kyitä, jotka yrittävät syödä kaikki ihmiset. Joku naisista uskoo rohkeuteen ja hätistää käärmeitä pitkällä koivunoksalla. Hiekkapenger murtuu ja osa käämeistä tipahtaa järveen.

Näillä mentiin sitten kaksi-kolme päivää. Sittemmin unet ovat jossain määrin rauhoittuneet normaalille tasolleen. Mieli on mielenkiintoinen asia. Se joutuu sairauden iskiessä koetukselle siinä missä kehokin.

Pientä hyvää

2009-08-20T14:43:00.002+03:00

Näinä aikoina, jotka jotkut kokevat raskaiksikin, on hyvä tehdä vähän hyvää.
Jyväskylän kaupungilla ei ole, nyt jo käsittääkseni pidempään aikaan, ollut varaa ostaa erikoisemmin ohjelmaa päiväkodeille.
Näin työlomailevana kaupungin työntekijänä en suinkaan lyö rukkasia vuodeksi tiskiin vaan ojennan auttavan käteni tälle kotikaupungilleni.

Teatterikone tarjoaa kaupungin päiväkodeille 26 esitystä ilmaiseksi!!!
Kyseessä on esitys, joka kulkee työnimellä "Päivän lehti".
Tämä on mahdollista Taiteen keskutoimikunnan lastenkulttuurin kohdeapurahan ansiosta.

Vaikka kaupungilla itsellään ei ole varaa niin onneksi meillä Teatterikoneella on mahdollisuus tähän!

;)

Still smiling!

2009-08-13T14:45:00.003+03:00

Kun viettää vuoden vapaata aikaa niin voi tulla melkoinen kiire, että ehtii kaiken!

Tänään otettiin vielä viimehetken uusia kuvia pian julkaistaville teatterikoneen uusille nettisivuille. Työn, jos ei tähti-, niin ainakin juhlahetkiä oli tänä aamuna kun pääsi taas itseään laittamaan. Tukkaa pystyyn ja meikkiä silmän juureen! Tilausohjelmistossa on nimittäin tätä nykyä myös
"Yhden miehen rock-tapahtuma"

Jos ei aiemmin ehdi keikkaa kyseisellä showlla tehdä niin pitänee juhlistaa omaa kolmekymppistymistään rokkikukkoilemalla kutsuvieraille.

Työnantajan hommissa

2009-08-05T16:14:00.002+03:00

Turvallinen tunne aloittaa elokuu tutusti kaupunginteatterin porukoiden kanssa. Talo pyrkii pitämään kiinni tavasta aloittaa syksyn töihin suuntautuminen koulutusmuotoisella- tahi henkisellä kurssilla. Tämän syksyn aloittaa 3-päiväinen kamerakurssi, jota tälläkin hetkellä tahkotaan Vakiopaineessa, jonne tekeillä olevan elokuvan kaikki henkilöt ovat tulleet kuvitteelisille kolmansille Nummisuutarien Esko päiville. Ohjauksesta vastaa Jarmo Lampela.
Mukava on nähdä tämä, mukavampi kuin jäädä paitsi.
istuessni nyt vakkarin tiskillä koneen ääressä olen juuri jäämässä mukaan väärään kuvaan, joten lopetan raporttini tähän!

päivittelyä

2009-07-30T23:04:00.002+03:00

voi hyvänen aika sentään!
voi että!
oh hoh!

Nettiin aina päivitellään kaikenlaisia asioita. Itse päivitin juuri Teatterikoneen nettisivuja toistamiseen eloni aikana mitään vastaavaa tein minä. Blogeja ja feizbuukkiahan nyt toki tulee päiviteltyä, mutta on tuo sivujen päivittäminen vaan sellaista, että sitä tulee jo vähän päiviteltyä!
Noh, systeemi on menossa uusiksi, en viittaa tällä siis tulevaan sähköttömään maailmaan tms. vaan koneen nettisivuihin. Onhan se hauska kun ehdin edes hetken testailla tätä vanhaakin systeemiä. Jotenkin ei aiemmin uskaltanut tarttua sivujen päivitykseen kun joku oli joskus sanonut sen olevan vaikeaa. Tulee mieleen tarina apinoista, joiden häkin katossa oli terttu banaaneja. Aina kun joku koitti ottaa banaanin tuli päälle kylmä vesisuihku. Kun häkkiin vaihdettiin uusi apina yhden vanhan laumalaisen tilalle tulokkaalle opetettiin, ettei kannata tavoitella banaania kun pieleen menee kuitenkin. Koko lauma vaihdettiin yksi kerrallaan uusiin ja lopulta häkissä ei ollut yhtään apinaa joka olisi ollut paikalla kun vesisuihku tyrmäsi banaanintavoitteluyrityksen, mutta yksikään apinoista ei edes yrittänyt tavoitella banaaneja. Ei vaikka vesisysteemi oli jo purettu ja banaanit olisivat olleet otettavissa, ihan tuossa käden ulottuvilla...

Niin, ihminenkin on kädellinen. Samaa sukupuuta.

Töitä ja tuumailua

2009-07-28T22:22:00.002+03:00

Kaikenlaista sitä saa touhuta. Tänään tienasin voileipää ja purkkaa laittamalla parit lamput kattoon. Kyllä tässä pärjäillään!
Näiden ja muiden työasioiden ohessa olen saanut kehitellä hintaa nauhoituksille, jotka tulevat kuvaesityksen taustaspiikiksi. Välillä tuntee itsensä riittämättömäksi määrittelemään tällaisia asioita ja hahmottamaan joitain kokonaisuuksia, mutta silloin on vaan otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä töitä. Näyttelijäliiton sivuilta löytyy erilaisia lomakepohjia, joista voi löytää apua kun koittaa itseään hinnoitella.

Paljon on sarkaa kynnettäväksi!

kaikenmoista

2009-07-21T16:15:00.002+03:00

Vaapukat alkavat olla kypsiä ja ensimmäiset punaiset viinimarjat punertavat. Pihalta kannattaa kerätä kaikki talteen talven varalle, kun kerran viimeinen vakipalkka tuli tämän kuun puolessa välissä ja nyt on siis edessä se free-lancerin upea elämä :)
Noh, nämä päivät ovat vielä osittain loman tuoksuisia kun lapsetkin ovat lomilla omista laitoksistaan. Työn jaksottelu on pääosassa tässä vaiheessa, jossa hommia piisaa niin pihalla kuin verkon perilläkin. Lasten kanssa on helpompi hoitaa puutarhaa kuin tietokonetta...
Ehdin kuitenkin päiväunien aikana (melkein) perustaa uuden blogin Toivo Elvis Tähdelle, jonka harjoitukset alkavat parin viikon päästä.
vilkaise!

Laiska ihminen, pelkät otsikot lukiessaan voisi säikähtää poliisin olevan korruptoitunut tällaista lukiessaan...

vapaa-aika alkamassa

2009-05-28T15:45:00.002+03:00

Helpottaaksemme keikkojen myyntiä ja laskutusta olemme vaimon kanssa perustamassa yhteistä toiminimeä. Kävimme tänään markkinointikonsultaatiossa toteamassa, että meillä on ihan hyviä palikoita jo olemassa, niitä on vain osattava käyttää. Keskeiseksi asiaksi itselleni nousi ymmärrys nettisivujen arvosta. Kun mahdollinen tilaaja avaa Teatterikoneen sivut pitää vastaan tulevan tiedon olla selkeää ja ajantasalla. Mitä paremmin tärkeät tiedot ovat löytyvillä ja mitä ammattimaisemman kuvan sivut meistä antavat, sitä helpompi meitä ennestään tuntemattoman tilaajan on luottaa esitystemme laatuun. Itse tuotteet eli esitykset ovat meillä aina toimineet. Organisointi niiden esille tuomiseksi on nyt se, johon täytyy keskittyä. Luoda selkeät paketit siitä mitä meillä on tarjota. Nostaa vahvuutemme esille.
1.6. alkaa kesäloma, tämä on yhtä vapaata aikaa...

mestari

2009-05-21T21:56:00.002+03:00

Kaiken muun tohinan ohella tuli tehtyä todellinen pistokeikka steiner-koulun kevätkarkeloihin juuri ennen tiistain Runollista esitystä, josta muutekseen on tullut kiitettävän paljon kiitollista palautetta. Kitara kainaloon, kazoo-pilli telineeseen ja huomiota herättämään ja yleisöä keräämään. Joku lapsista harmitteli kun ei ollut hällä rahaa soittajalle antaa, mutta sen perässä en tällä visiitillä ollutkaan. Jokunen lapsi pääsi kuulemaan Aaronmeideniä ja tanssimaan toukokuun iltapäivässä koulun pihalla. Ulkoilmakeikat ilman äänentoista saattaa tehdä kepposet äänelle, mutta olipa ainakin ääni auki sitten illalla runoja laulaessa.
Nyt alkoi Teemalla puolalainen elokuva mestari, sohva kutsuu...

keväästä kesään

2009-05-05T23:00:00.002+03:00

Nyt ei ole tainnut paljon roikkua näyttelijä vapailla. Siihen malliin on tuntunut toimintaa piisaavan, että hetkessä on eletty. Toivo Elvis Tähti on nyt kirjoitettu ja annettu ohjaajan luettavaksi. Näyttää siltä, että tältä pohjalta toimitaan! Näytelmälle muotoutui mottolause: Olla onnellinen on valinta.
Jottei vappu-aatto olisi suinkaan vierähtänyt vapaa-illasta nauttien (joka sekin olisi ollut mahdollisuus) tein valinnan olla mukana kaupunginteatterin Wappumylläkässä. Ensimmäistä kertaa esitin pianolla omia biisejä tällaisissa puitteissa. Laulajan laulun sanat tuntuivat omilta heti kun niihin törmäsin ja Leino on kiitollista sävellettävää. Haaveissa siintääkin Leino-ilta, sitä on tullut sävellettyä jo tässä useampi runo ja haavetta pidetään yllä ja ruokitaan mm. yläkaupungin yössä kirjailijatalolla klo 17.
Nyt päällimmäisenä mielen päällä on Runollista. Se ei paina mieltä vaan lepää vain siinä pinnalla, sykkii ja hengittää. Kolme esitystä kaupunginteatterilla: 9.5. 19.5. ja 20.5. Mausteena Minna Aro.
Ihana kevät!

Paniikista Teholle

2009-04-06T12:14:00.000+03:00

AdAstran Paniikki oli ja on näkemisen arvoinen näytelmä, suosittelen!
Kulttuurintäyteisesti on lähtenyt elämä soljumaan heti kun on ollut aikaa. Torstai-iltana oli Lutakossa lauteilla Ismo Alanko Teholla. KYLLÄ TULI HYVÄLLE MIELELLE SIELLÄ! Mieltä virkistävä ja uskoa olemassaolon tarpeellisuuteen kasvattava kokemus.
Toivo-Elviskin on saanut jatkoa ja kummasti siihenkin vaan niitä biisejä syntyy, mutta tänään tuumailin, näin maanantain ja uuden upean alkavan viikon kunniaksi pidättäytyä työskentelystä ja pyrkiä nauttimaan lomaviikosta. Voihan sitä sitten aina jotain pientä tehdä jos siltä tuntuu.

Toivo elää

2009-04-01T15:36:00.000+03:00

Tämä aamu valkeni taas rauhaisampana kuin edellinen, joten kirjoitustyölle jäi mukavasti aikaa. ToivoElvisTähti sai jonkin matkaa jatkoa tänään. Siihen syntyi myös kaksi laulua. Ajattelin, että nyt on parempi antaa tulla jos on tullakseen. Turha ryhtyä tässä vaiheessa pidättelemään ja sulkemaan ovia itseltään. Ajattelin malttaa kirjoittaa tekstin ensimmäiseen loppuunsa ennen kuin aktiivisesti palaan tutkimaan aiempia kirjoitettuja osia.
Olemme vaimoni kanssa tuomariparina Teatteriaallossa joka vahtaa keski-suomalaisia harrastajateattereita. Tänä iltana on ensimmäinen esitys, johon minäkin ehdin sanomaan painavan sanani :) Katsotaan Ad Astran Paniikki ja katsotaan miten käy?

Oi suloista aikaa

2009-03-30T18:32:00.000+03:00

Ensi-illasta on jäänyt hyvä mieli ja palautuminen on hyvässä vaiheessa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että palautuminen ei olisi samanlaista jos huomenna olisi alkamassa uuden näytelmän harjoitukset talolla, kuten monilla kollegoillani. Onneksi heillekin koittaa tuota pikaa pääsiäisloma.
Jottei aika liihottaisi ohitseni aivan vapain siivin ryhdyin tänä aamuna kirjoittamaan teatterikoneen uutta lastennäytelmää, Toivo Elvis Tähti. Ensi-iltaan se tulee syksyllä. kohderyhmäksi valikoitui 3-6-luokkalaiset ja erityisesti pojat, koska heille kuulemma tarjontaa on lastenteattereissa vähiten.
Onneksi nyt on tätä, suloista aikaa!
jk. satuin huomaamaan kalevalakorun apurahojen olevan haussa ja pistin sitten sinnekin hakemuksen vetämään, että josko tahtoisivat tukea Toivo Elvis Tähden valmistusta kun kerran tänä vuonna panostavat lastenkulttuuriin. Hakuaikaa on 7.4. asti ja tästä lisätietoja

Viimeinen ensi-ilta talolla

2009-03-27T10:50:00.000+02:00

Huomenna on toistaiseksi viimeinen ensi-ilta isolla talolla. Niin kuin taivaassa. Sitä on hiottu viime hetkille asti siinä määrin aktiivisesti, ettei enskariohjelman kehittelyyn ole tahtonut löytyä potkua tällä kertaa. Sanat paljastavat tässäkin oleellisen: tahtonut löytyä... jos on tahtoa - on tie. Ajattelin tällä erää kuitenkin itsekin nauttia juhlista ja jättää lähes perinteeksi ehtineen musiikki-iloittelun kehittelemättä.
***
Tämä työ on ollut uudella tavalla koskettava ja henkilökohtainen kun olen saanut tehdä kehitysvammaisen Toren roolin. Musiikin merkitys on korostunut entisestään ja harjoitusprosessin pitkäänkin haparoineet askeleet ovat muuntuneet varmoiksi. Viimeinen askel on aina askel pimeyteen. Askel joka vaatii luottamusta.
***
Tämän jälkeen helpottaa. Alkavat harjoitella seuraavaksi kappaleita, joissa en ole mukana. Syksyinen virkavapaa keventää työsarkaa jo tämän kevään osalta.

On aikaa antaa aikaa omille töille, niille, joiden tekemisen halu kumpuaa omista lähtökohdista. On aikaa antaa aikaa omalle elämälle.